NZ and around

Jees, matka alkaa olla lopuillaan. Fijin jalkeen on tullu pyorittya akselilla L.A - San Fransisco - L.A - NY. Eipa taalta mitaan kummempaa kerrottavaa ole. San Fransiscossa kavin katsomassa Oakland Raidersin jenkkifudismatsia mika oli melkoisen luksusta, muutenkin kaupunki oli mukavan oloinen. Losissa ei juurikaan mitaan sen kummempaa ollu. Kun tulin Losiin kavin samantien matkakamuni Jayn pajalla jossa tatuoitiin toinen olkapaani, jaipahan siis pysyva muisto Viimeiset paivat oonkin ollu kipeena. Ilmeisesti jumala rankaisi liiasta hauskuudesta ja paatti etta uusivuosi ollaan sangyssa, mutta minkas teet. Tanaan lahden lentaan kotia kohti ja huomisaamuna oonkin siella. Tama siis tasta ja eipa mulla muuta, pitaa kotoo lisailla kuvia.

Jaahas, olis sit nakojaan joulupaiva. En tieda paljon kello on enka haluakaan tietaa. Kun rummut soi on aika menna syomaan. Aurinko paistaa ja tama paikka on paratiisi. Kun saavuin Fijille satoi vetta, mutta heti aamusta kun tulin Yasawa saarille aurinko on paistanut non-stop. Ammuin laivalla suoraan kauimmalle pikku saarelle jossa on paikka nimelta coral view resort. Taalla tapasin pari saksalaista tyttoa jotka kiertaa maailmaa ja oon hengaillu niiden kanssa, tosin tanaan ne lahti jatkaan matkaa. Tanaan paivalla kavin snorklaamassa koralliriutalla sinisella laguunilla. En oo ikina ennen snorklannu ja varsinkaan missaan hittipaikassa ja pakko myontaa etta oli pyhyytta. Alyttomasti kaiken varisia kaloja, korallia ja kristallin kirkasta vetta. Ei tata muuten osaa kuvailla kun sanalla paratiisi. Harmi ettei ollut mahdollista olla pitempaa aikaa taalla. Voin kylla sanoa melkoisen varmaksi etta tulen tanne uudestaan. Nyt tama on ollut taydellinen vastapaino kahden viikon adrenaliini ja seikkailutoiminnalle. tekisi mieli hehkuttaa mutta en vaan yksinkertaisesti loyda sanoja kuvaamaan paikkaa ja tunnetta. Talla hetkella (kun kirjoitin vihkooni tata ) makaan riippumatolla palmun juurella kylma olut vieressa. Kuuntelen ipodia ja katselen valkoista hiekkarantaa joka jatkuu turkoosiin veteen. En tieda miten lammin on mutta arvattakoon reilu 30 astetta ja pieni tuulenvire sopivasti viilentemassa. Aina ei oo helppoo olla Tapio mutta just talla hetkella ja taalla on

Eipa ole ollut aikaa kirjoitella talla reissulla. Aikataulu on ollut melko kirea koska matkaa on ollut paljon taipaleilla. Nyt on kuitenkin reissu ohi ja odottelen lentoa Fijille.
Reissun alku oli vahan nihkee kun sato ja oli tylsaa mut voi poijjaat etta meininki parani loppua kohti. Laskuvarjohyppyjen jalkeen on paivat ollut aurinkoisia ja taynna kaikkee alyttoman hauskaa aktiviteettia. En muista paikkaa mutta jossain kaytiin avomeressa uimassa delfiinien kanssa eli napattiin markapuvut niskaa, snorkkelit suuhun ja eikun delfiineja etsimaan. Puolen tunnin ajelun jalkeen loydettiin parin sadan delfiinin lauma ja sit eikun veteen niitten kanssa snorklaan, ei hassumpaa, voitti peruspaivan toimistolla Queenstownissa kavin hyppaan canyon swingin.
http://youtube.com/watch?v=Ysu1LJ_VBpc
http://youtube.com/watch?v=C2QUHBNqhvw
Iltapaivalla sit laskettiin koskea pitkin jokilaudoilla, se puuha oli ihan hullun raskasta ja mulla oli kaikki paikat kipeena pari paivaa sen jalkeen, mut oli se hauskaakin. Fox glacierilla kaytiin talsimassa eli jaatikolla siis.
Porukka on tosiaan ollu alyttoman hauskaa ja tippa linsissa taas eilen joutu kaikki hyvasteleen. Naa tourit on kyl alyttoman hyva tapa matkustaa ja melkein vaittaisin et parempi lahtee yksin naille, ystavia saa taatusti.
Kaiken kaikkiaan taa reissu ja varsinkin toinen viikko etela saarella on ollut mielettoman upeeta ja hauskaa. En tieda onko taalla ilmassa jotain vai mista johtuu etta taalla vaan haluaa kokoajan tehda kaikkee ihan alytonta ja varsinkin hyppia jokapaikasta Reissun kohokohta oli kyl ehdottomasti laskuvarjohyppy, olotila jonka kokee sen jalkeen kun koneesta ponkasee on niin alyton adrenaliiniryysis ja kaikkien aistien ylikuormittuminen ettei sita voi selittaa. En voi muuta sanoo kun etta ei oo mitaan jarkee olla tekematta sita koska me eletaan vaan kerran ja siina ajassa ei kannata jattaa tota kokematta.

http://www.flickr.com/photos/23658703@N04/show/

Luolaretki oli hitti. Laskeuduttiin ekaks 70metrin syvyyteen missa katseltiin kaikkee ihmeellista ja ryomittiin elamaakin ahtaammissa kolosissa. Lopuks sit kiipeiltiin ylos ja ulos.


Aamulla kaytiin tsekkaan Maorikyla biotermisella alueella eli siella oli lammikkoja joissa on 100-200 asteista vetta ja mutaa. Lisaks oli geysereita ja kaikkee muuta ihmeellista. Lopuks Maorit piti shown jossa oli mm. Haka eli niitten sotatanssi, pakko myontaa et aika uhkaavan tuntunen meno oli

Iltapaivalla ajeltiin Taupo nimiseen paikkaan. Keli on vielakin vahan kilju eli laskuvarjohyppy sai jaada etelasaarelle. Taupossa kavin lyomassa golf palloja jarveen, mut en osunu pirun palkinnoille. Eli jarvessa oli sellanen saareke missa oli reikia. Illalla kaytiin rokkailemassa paikallisessa kuppilassa ja oli kyl pirun hauska ilta. Pitaa laittaa kuvia kunhan niita joltain saan, ei taas tajunnu ottaa kameraa. Muutenkin musta tuntuu etta taa ei anna mun enaa uploadata kuvia, mut varmaan sekin pian onnistuu.
Krapuloissa siirryttiin sit Wellingtoniin. Wellington on paakaupunki ja ihan kaupungin nakoinenkin. Ajo matka oli aika pitka ja Wellingtonissa ei kyl ehditty tehda muuta kun kayda syomassa ja muutamalla drinkilla. Meidan tour hostess ja yks Amerikkalainen aalio loi vetoo siita kumpi juo nopeemmin kaks jagerpommia ja haviajan piti kavella alasti katu paasta paahan. Jen eli hostess on ollu jagertyttona jossain ja upotti pommit melko hanalla ja niimpa Scott sit viiletteli katua pitkin Outo jatka se on kyl, yritan pysytella loitolla. Tassa ryhmassa on se hyva puoli etta on porukkaa sen verran ettei tarvi ihan kaikkien kanssa hengailla vaan voi vahan valita seuransa. 98% porukasta on kyl tosi mukavaa ja hauskaa seuraa, 12 maata taitaa olla edustettuna.
Nelsonissa sit oli adrenaliinia ilmassa eli reilusta 4km tandem-laskuvarjohyppy. Monet varmaan tietaa etta en ole ihan mikaan korkeidenpaikkojen ystava ja joku 6v sitten pelkasin lentamistakin kuollakseni. Nyt voin sanoa etta se pelko on melko pitkalti kohdattu ja ylitetty. Ihan uskomaton tunne, muutama sekuntti koneesta hypyn jalkeen on ihan alyton tapina ennenkun oikastaan suoraks. Ja vapaapudotus, aah alyton fiilis.. Koneesta hyppaaminen ei edes pelota yhtaan eika siina mitaan tarvi itse tehdakaan. Kannattaa aivan ehdottomasti tehda, ite ainakin menen uudestaan jossain pain maailmaa. Mulla on kuvia ja DVD-hypysta mut taa ei nyt anna mun uploadata tosiaan kuvia, joten pitaa laittaa ne heti kun pystyn.

Okei, ei oo oikein ehtiny kirjotella mut nyt loyty aikaa. Itse reissun paaohjelma alkoi eli 2 viikon aksoni retki uudessa seelannissa. Porukka vaikuttaa tosi hyvalta, aika pitkalti saman ikaista ja henkista jengia eri puolilta maailmaa. Yhteensa 27 tyyppia ja 2 duunaria jotka on vahan niinkuin yhdistettyja oppaita, kokkeja ja toinen on kuski. Me siis liikutaan omalla bussilla ympariinsa. Lauantaina kavin Aucklandissa kattoon paikallista nasin neulaa eli sky toweria joka on etelaisen pallonpuoliskon korkein rakennus jotain reilu 300 metria.


Iltapaivalla lahdettiin sit ajeleen kohti bay of islandsia pohjois nurkkaan. Siellapa sit satoikin pari paivaa eli kaikki aksonit oli peruttu ja niimpa sit juotiin alkoholia ja turinoitiin ja hengailtiin. Harmitti kyl et kaikki oli peruttu, mun piti lahtee purjehtiin ja uimaan delfiinien kanssa. Mutta minkas teet.
Talla reissulla on kylla vaikka mita meininkia ja aksonia, oon varma et tulee oleen pyhyytta. Pakolliset jutut on ainakin laskuvarjohyppy ja kanjonisvingi. Hamaa kyl jo etukateen

Seuraavaks lahden luolaretkelle jossa on laskeutumista, kiipeilya j kaikennakoista. Taa on kyl melkonen paikka ja ihmiset melkosia hiihtajia. Yks kuski kuvaili niiden asennetta aika osuvasti. Keksitaan joku ihan ihmeellinen juttu, kokeillaan sita ja jos selvitaan hengissa niin laitetaan sille hintalappu

http://www.flickr.com/photos/23658703@N04/show/